Fissio?

Fissio?

On esitetty, että se olisi ydinreaktiossa ja auringossa tapahtuvaa ytimen halkaisuja neutroneilla. Jokainen voi tehdä päätelmiä, että mitä tapahtuu auringossa pitemmän päälle, jos tuo fissio pitäsi paikkansa.

Aiemmin ensimmäiseesä jutussani ” Gavitaatio ja mageneettisuus” esittämääni teoriaani pohjautuen uskaltaisin väittää, että ydinreaktiossa käytetään hyväksi varauksensa menettäneitä elektroneja, missä ne aiheuttavat uraanin lukuisten elektronikiertoratojen seassa ”kahnausta” elektronien välillä, että kiertoradoillaan olevat elektronit alkavat menettää varaustansa ja alkaa ketjureaktio.

Auringossa ilmiö on toisenlainen. Pohdintani jälkeen ja perustuen siihen, että magneettisen pallon, tässä tapauksessa auringon,vapaat elektronit kulkevat pallon keskipisteen kautta ja kun on riittävän isosta magneettisesta pallosta kysymys, niin on elektroneilla tungosta ja tuo aihettaa ” kahnausta” elektronien välillä. Mutta ei kuitenkaan samalla tavoin atomin elektronin kiertoratojen välissä kuin ydinreaktiossa, joten se on ilman ketjureaktiota.

Maa palaneettakin on niin iso magneettinen pallo, että sen sisuksissa on sulaa ainesta, mutta en usko fissiota tapahtuvan sielläkään, vaan samoin kuin auringossa, mutta vapaiden gravitaatio elektronien tungos maan keskipistettä kohti mentäessä ei ole niin suuri kuin auringossa, vapaiden gravitaatioelektronien määrästä johtuen.

Aina on vaikea määrittää myös protonin osittaisen varauksen purun mahdollisuutta, mutta jos näin tapahtuisi, niin planeetta menettäisi vapaille gravitaatioelektroneille tärkeää protonin omaa magneettisuuttaan.

Positroni/neutroni

Liikaa atomin rakennuspalikoita

Pysähdyin aiemmin noihin " alfahiukkasiin, niin sitten pengoin ja totesin,
että on yhdessä julkaisussa on sitten annettu muitakin atomin osia kuten
positroni, http://fi.wikipedia.org/wiki/Positroni. (Melkoinen "sekamelska"
fysiikassa.)

Ja sitten ihan alfa- beeta- ja gammasäteilystä, että
kyseessä on vain minun mielestäni eriasteilla purkautuneita elektroneja, koska jos vähän
purkautunut elektroni ( alfasäteily), niin se läpäisee heikosti. Ja sitten
beetasäteilyssä elektronin varaus on purkaantunut alfasäteilyä enemmän,
joten sen läpäisykyky on on enemmän kuin alfasäteilyssä. Ja sitten on vielä
gammasäteily, jossa on elektroni on purkautunut niin paljon, että se ei
reagoi enää ollenkaan muihin elektroneihin ( ei käänny magneettikentässä).

Voisi olettaa, että juuri noiden purkautuneiden elektronien avulla voidaan purkaa seuraavien
elektronien varausta ketjureaktiolla uraanista ydinvoimaloissa.

Ja vielä elektronin varauksen purusta se, että kyseessä on elektronin
hiukkasten magneettivarauksen purku eikä sähkövarauksen purku eli elektroni on hukannut omat pienemmät elektroninsa.

Tätä seuraavaa on pidetty neutronin todistuksena:

"> Tähän sisältyy alustava vastaus myös neutronin massan määritystä
> koskevaan kysymykseen. Mutta se tuskin tyydyttää, sillä neutroni
> havaittiin vasta paljon myöhemmin. Ydinreaktiossa, joka tapahtui
> α-säteilyn osuessa berylliumkohtioon, syntyi varauksettomia hiukkasia
> (Bothe ja Becker 1930). Samanlaisia hiukkasia havaittiin syntyvän
> muissakin ydinreaktioissa. Niiden havaittiin irrottavan ytimiä keveitä
> atomeja sisältävistä kohtioista. Kun irtoamistapahtumat tulkittiin
> kimmoisiksi törmäyksiksi, saatiin hiukkasten massa määritetyksi
> irronneitten ydinten mitattujen liike-energioiden perusteella (Chadwick
> 1932)."


Edellistä on pidetty neutronin todistuksena, mutta ei olla huomioitu sitä,
että varauksen menettänyt elektroni käyttäytyy erilailla kuin varautunut,
niin sitä on pidetty eri atomin osana. Ja sitten on myös sellainen mahdollisuus, että myös protoni on menettänyt magneettisuutensa, mutta se tosin kyllä pyrkii kasautumaan toisiin protoneihin pienelläkin hiukkasen magneettisuudella. 

Gravitaatio ja magneettisuus

                                 Gravitaatiosta valoon

Etsin vastauksia kysymykseen painovoima jne. Ja huomasin, että fysiikkaan on annettu erinlaisia termejä kaikelle mahdolliselle ja tutkittuani ja pähkäillyttyäni asiaa tulin siihen tulokseen, että on annettu samoille rakennuspalikoille eri ilmiöissä eri nimiä, kuten ioni jne.

Myöskin huomasin, että on joitain teorian alkuja, joita ei voi järkevästi selittää millään tavalla, kuten wicipedian kvarkit, jossa ei voi tulla mitään gravitaatioilmiötä, kun mennään asiassa syvemmälle. Myöskin huomasin valonsäteen levittymisen ympäristöön mahdottomaksi sen piirtämisessä aaltomaiseksi. Joten tulin alla olevaan tulokseen, josta tein teorian, jossa on mukana tunnettuja faktojakin. Uskalisin antaa joillekkin tuntemattomille aineen osille jopa latinankieliset nimet kuvaamaan niiden ominaisuutta. Ehkä joku löytää teoriasta jonkin mahdottoman asian ja voin sen perusteella joko yrittää oikoa asiaa tai muuttaa käsitystäni ja tunnustaa olevani väärässä.

Teoria

Aine koostuu elektroneista ja protoneista. Protonit ja elektronit koostuvat hiukkasista ( kuin pienistä magneettikuulista). Ja hiukkanen koostuu taas pienemmistä elektronin ja protonin muodostamasta aineesta ja vapaista gravitaatio elektroneista. Ja aine ei koskaan katoa, kun siirrytään pienempiin aineen osiin. Se vaan muuttuu pienemmiksi elektroneiksi/protoneiksi ja hiukkasiksi vuoron perään magneettisen gravitaation säilymisen vuoksi myös pienemmille hiukkasille.

Elektronin ja protonin erona on se, että elektronissa hiukkasten aiheuttama vastakkaisten napojen napaisuus on sama N ja N, S ja S ja protonissa ne ovat erilaiset N ja S. Napaisuuksista johtuen elektronit eivät kasaudu toisiinsa kuten protonit..Elektronin hiukkasten elektronit eivät kierrä elektronissa elektronin vastakkaiselle puolelle kuten protonissa, vaan oletettavasti vain neljännes kierrosta, joten ne ovat uloimmillaan elektronista eri kulmassa kuin protonissa ja ne eivät ole niin kaukana elektronin pinnasta kuin protonissa, josta johtuen hiukkasten elektronit aiheuttavat elektronille kiertoradan protoneihin.

Elektronin ja protonin uloimmat vastapuolien hiukkasten napaisuudet määräävät elektronin ja protonin napaisuudet. Hiukkasen vastanapaisuudet ovat N ja S. ja ne kasautuvat kahdella eri mallilla elektroniksi ja protoniksi.

Elektronin protonia kiertämisen mahdollistaa se, että elektroneilla on napaisuudestaan johtuen toisiinsa sekä puoleensa vetävää, että hylkivää voimaa, jonka aiheuttavat pienemmät elektronit, kun niiden kiertoreitti on sen muotoinen, että kiertoreiteillään olevien elektronien napaisuudet on napaisuuksiltaan sekä vetävää, että hylkivää toisen elektronin kiertoradallaan oleviin pienempiin elektroneihin nähden kiertokaaren eri kohdassa. Protoniin elektronilla on sama ilmiö, mutta protonissa pienemmän elektronin kiertoreitti on suurempi. Tuo sama ilmiö varmistaa elektronin ja protonin välisen etäisyyden. Ja varsinaisen kierron aiheuttaa se, että pienemmät elektronit liikkuvat sekä elektronin, että protonin omien napaisuuksien välillä.  

Elektronit voidaan ketjuunnuttaa elektronimagneettivuossa tapahtuvassa johdinsilmukan pyörinnällä, muuttamalla johtimessa olevia vapaiden elektronien asentoa vuoron perään magneettivuossa kulkeviin elektroneihin nähden, jolloin johtimeen tulevien elektronien napaisuus on sopiva elektronien kesken N ja N, S ja S, ja N ja N jne., että ne voivat jonoutua. ( dynaaminen sähkö ). Tai hankaamalla kääntelemällä ( staattinen sähkö ).

Hiukkanen on samankaltainen kuin tavallinen magneettikuula. Aine voi olla erikoinen, koska elektronin ja protonien hiukkasten aineen koostumusta ei tiedä tarkalleen, että millaista se on, mutta se aine on ominaisuuksiltaan samankaltaista kuin mitä kestomagneetissa, mutta sen atomit kiteytyy samankokoisiksi pyöreiksi pallomaisiksi hiukkaseksi.

Painovoima on planeettaa kohti tulevien magneettikentän vapaiden gravitaatio elektronien nopeuden erotus planeetasta lähtevien vapaiden gravitaatio elektronien nopeuteen nähden. Esimerkiksi maan painovoima on: elektroni kulkee maan halkaisijan lävitse 12735 kilometriä samassa ajassa kuin elektroni kiertää maan avaruudessa noin 137160 kilometriä ( avaruudessa kiertävään matkaan vaikuttaa elektronin lähtöpaikka, että lähteekö se päiväntasaajalta vai navalta, koska päiväntasaajalta lähtiessä se lähtee hakeutumaan vastanapaansa pyörimissuuntaan vastaan ja tekee lyhyemmän kierroksen), nopeuksien synnyttämän eron painovoima on 9,80665m/s². Painovoimassa vapaat planeetan magneettikentän elektronit syrjäyttävät atomeissa olevan uloimman elektronin ( Newtonin kehto yhdellä kuulalla ), jonka molempiin suuntiin kulkevien elektronien nopeuksien erotus on painovoimaa.

Eli on painovoima missä elektroni syrjäyttää atomin uloimman elektronin. Ja
sitten on elektronien ja protonien kesken oleva magneettinen gravitaatio, missä vaikuttaa elektronien
ja protonien hiukkasten magneettinapaisuudet magneettisen gravitaation, se ei ole
painovoimaa .

 Protonien ja elektronin hiukkasten aineessa on
pienempien elektronien syrjäyttäminen vapaalla elektronilla ja se on taas
verrattavissa painovoimaan.

Magneetissa atomien elektronien kiertoradat ovat järjestäytyneet niin, että magneetin atomien protonien ( ja sen kasautuvien hiukkasten ) magneettikenttä on avautunut elektronien kiertoradoillaan tekemästä eristyksestä niin, että sen vaikutuksen alaisena vapaa elektroni kulkee magneetin navasta N S:ään ja myös toisin päin. Tuo kuvastaa hyvin protonin kasautuvanhiukkasen aineen magneettisuuden voimakkuutta suhteessa hiukkasen kokoon ja se on hurja.

Todisteena elektronin vastakkaisista samanapaisuuksista on esimerkkinä sähköilmiö, että ketjuuntuneena sen elektronien napaisuudet ovat elektroni kerrallaan N ja N , S ja S, N ja N, S ja S jne. Staattisessa sähkössä käännetään mekaanisesti hankaamalla elektroniketjuksi tai dynaamisessa sähkössä käännetään johdinsilmukkaa, joka kerää elektronit magneettivuosta vuoron perään molemmilta puolilta magneettivuossa käännettävään johdinsilmukkaan. Ja elektroniketju on sellainen napaisuuksista johtuen, että se yrittää purkautua. Ja vastakkaisista samanapaisuuksista johtuen ne eivät kasaudu keskenään.

Ja protonien vastakkaisista erinapaisuuksista todisteena mainitsen, että niiden täytyy kasautua kuin magneettikuulat, jolla on vastakkaisina napoina N- ja S-napa, jotta atomin ytimen muodostuminen on mahdollista.

Ja elektronien vaikutuksena gravitaatioon todisteena on, kun planeetan vastakkaisten napojen vapaat gravitaatioelektronit ovat kiertoreitillään samalla tasolla planeetan pinnasta, niin painovoima loppuu ja alkaa planeetan kiertoradat.


Ja todisteena, että aina pienempään aineeseen mentäessä sama kaava ( protonit, elektronit, hiukkaset, niiden protonit, elektronit ja hiukkaset jne.) jatkuu äärettömästi pienemmäksi on se, että aineilla on aina oma magneettinen gravitaatiovoima jokaisella aineen osasella ja sen syntymiseksi vaaditaan aina pienemmät elektronit ja protonit.

    Kasautuvat hiukkaset ja aine            

  Minä annoin protonien ja elektronien hiukkasten aineelle latinankielisen nimen, joka kiteytyy samankokoisiksi hiukkasiksi, Aequalis magnetica
Saman suuruinen= aequalis , Magneettinen = magnetica

Suomeksi se on " Magniitti".

Sitten annoin Magniitin " atomille " oman nimityksen latinaksi "
Crystallized in pila" = kiteytyy palloksi. Ja suomeksi sitä voi sanoa vaikka
" Krispila".

Ja sitten annoin elektronin ja protonin hiukkasille nimen latinaksi "
Cumulatius particula" ja se suoraan käännettynä suomeksi on " kasautuva
hiukkanen". Ja tuon kasautuvan hiukkasen napaisuus on N ja S ja se
napaisuus määrää elektronin ja protonin vastanapaisuudet, kun ne kasautuvat
kahta eri tietä.

Vielä lyhyesti kaikki.

Magniitti on magneettimainen aine, jonka ""atomit" Krispilat kiteytyy
pallomaisiksi kasautuviksi hiukkasiksi, jotka taas kasautuvat elektroniksi
ja protoniksi.

Lämpöelektronit  ja protonit ja niiden aine

Alkuaineita alemmalla tasolla olevan aineen Magniitin elektronin latinankielinen nimi on” Aestus Electron ” ja suomalainen nimi on  ”Lämpöelektroni” se tulee latinankielen sanasta Aestus = Lämpö, koska niiden ketjut on lämpöä ja valoa

Magniitin protonin latinankielinen nimi on ”ordo proton” ja suomeksi se on ” ordoroni” ja se tulee latinankielisestä nimestä Ordo= järjestys

Seuraavaksi alemman tason aineen latinankielinen nimi  ”Perpetua magnetica”  .  Ja sen elektronin latinankielinen nimi on ” Perpetua  Electron”    Ja sen aineen protonin nimi latinaksi ” perpetua proton” . Ne  tulevat latinankielen sanasta perpetua= vakio ( muuttumaton).

Lämpöelektronit

Lämpöelektronien ketjun ( jonon, säteen) pituus määrää valon värin myös näkymättömien.  Ja nuo säteet syntyvät eri atomien protonien välisen kitkan seurauksena ( voi olla mukana myös elektronit ), joka tapahtuu mm. esimerkiksiksi  auringossa, hiilen ja hapen yhtymisenä ( tuli) tai sähköjohtimessa elektroniketjun kulkiessa siinä, jne., jossa lämpöelektronit kiinnittyy toisiinsa ketjuksi tai säteeksi.

Lämpöelektronit, jotka ketjuuntuvat jo pienemmän kitkan seurauksena ovat lyhytsäteisempiä ja  suuremmissa kitkoissa  lämpöelektronit  ketjuuntuvat myös pitkäsäteisemmiksi ( valo ). 

Osa lämpöelektroniketjusta pääsee atomin ydintä kiertävien elektroneiden peilauksesta läpi protonien ja sitä kiertävien elektroneiden väliin elektronien kaareva, pyörivä kiertoliike ja kiertoratojen moniulotteisuus huomioiden.( lyhyemmät lämpöelektroniketjut  poistuvat atomista helpommin kuin pitemmät lämpöelektroniketjut, mutta ne ovat erilaiset eri alkuainella).

Lämpöelektroniketjun lisäyksenä atomissa tapahtuu ns. lämpö laajenemien.  Ylimääräiset lämpöelektroniketjut hidastavat elektronin kulkua ( se on häiriötekijä elektronin ja protonien välillä). ( suprajohteen käyttäytyminen). Lämpöelektroniketjut on kuin paine atomin ytimen ja sitä kiertävien elektronien välissä, joka yrittää tasaantua atomin ympärillä oleviin muihin alkuaineiden atomeihin.  Lämpöelektroniketjut voi havaita infrapunasäteilynä aineen pinnalta.

Atomia kiertävien elektronien kiertonopeuden hidastuessa lämmön seurauksena voi atomista poistua pitempiä lämpöelektroniketjuja ja se näkyy valona. ( punainen väri, kun lämmitetään rautaa ja keltainen vielä korkeamassa lämpötilassa .)

Valon peilaaminen elektronista perustuu lämpöelektronin napaisuuksiin ja perspektiivikin on tuota ilmiötä. 

Vapaita elektronia on ympärillä avaruutta myöten ja niillä pyrkii olemaan tasainen väli toisiinsa.

Teoriaani ei millään sovellu valon aaltomaisuuden muoto, mutta myöskään aaltomaisuutta ei voi selittää, että kuinka sellainen valo levittyy päinvastoin perspektiiviä, mutta säteen voi sillä, että elektronit peilaa sädettä jakaen sitä.

Ja valon aaltomaisuuden päätelmä on tehty Youngin kaksoisrakokokeella http://fi.wikipedia.org/wiki/Youngin_kaksoisrakokoe . Mutta tuo sädeteoria menee myös tuon kokeen sisälle. 

Lämpöelektronien säteet eivät ole aaltoa vaan pikemminkin pulsseja.