Alkuaineiden yhditymisestä

Alkuaineiden atomit voivat kiinnittyä toisiinsa, Kun eri atomien protonia kiertävien elektronien napaisuudet ovat kierroksella sopivia toisiinsa atomie kesken. Tähän vaikuttaa mm. lämpötila, paine tai muut elektronihin vaikkuttavat tekijät. Se määrää myös sen, että onko aine kaasua, nestettä tai kiinteätä. Teoriassa vaikuttavat tekijät kuten paine ja lämpötila voivat aiheuttaa myös sen, että kaksi erillistä alkuaineen atomia voivat yhdistyä tai olla sitten yhdistymättä, kun vaikuttavat tekijät muuttuvat.

Sähköt

                                                               Sähkö

 Staattinen sähkö on missä elektronit ovat suoraan napaisuuksiltaan peräkkäin , jos ei ole alkuaineiden seassa tai ilman alkuaineiden seassa järjestäytyneet samalla tavalla kuin dynaamisessa sähkössä ja dynaaminen sähkö on, missä elektronit ovat peräkkäin niin, että siinä on sähköä johtavan aineen atomin elektronit järjestäneet sähkön elektronijonon eli alkuaineen elektronit ovat vaikuttamassa jonon järjestykseen.                       

Ilmastonmuutos?

 Ilmastonmuutos?


Toivon tähän keskusteluun muitakin asiapohjalta.

Noihin edellisiin fysikan osioihin perustuen, niin minulla on toinenkin vaihtoehto kuin nyt valalla oleva kanta.


Jos en ole nyt pahasti väärässä, niin ydinreaktorissa, kun puretaan elektronin magneettista varausta, jossa kyseessä on niiden pienemmät lämpöelektronit, jotka voi havaita lämpönä tai valona. Nyt atomivoimaloiden aiheuttamana nuo pienemmät elektronit huitelevat vapaana ja voivat näkyä maapallon keskilämpötilan nousuna.

ihan normaalissakin sähkö/lämpö/valo ilmiössä noita elektronissa olevia lämpöelektroneita häviää elektronin magneettisuudesta, mutta tuollainen elektroni käy kylmässä avaruudessa ja sitten myös kuumassakin maan keskipisteessä se voi palautua lämpöelektroneiden määrän suhteen maximiinsa, mutta elektroni, jonka magneettinen varaus on purettu täysin niin ei kykene olemaan maan magneettikentässä vaan on näkyy säteilynä. Eli ehkä äärimmäisellä kylmyydellä ja kuumuudella voi yrittää palauttaa magneettisen varauksen menettäneen elektronin ennalleen.

kun ajatellaan, että elektroni on ns. "pankki" pienemmille lämpöelektroneille ja niitä ei voi olla määräänsä enempää elektronia kohden ettei ne näkyisi lämpönä ( vähemmän voi olla ) ja nyt kun on lamaannutettu noita pankkeja ydinvoimalassa, niin lämpöelektroneita on ylimääräisiä niitä "pankkeja" kohden, jotka ovat jäljellä ja keräämässä noita lämpöelektroneita suhteessa lämpöelektroneiden määrään. Kun lamaannutettu elektroni ei voi mennä maan magneettikenttään mukaan, koska siinä ei ole noita lämpöelektroneita tarpeeksi, jotta se reagoisi riittävästi magneettikenttään.

Magneettikenttä ja elektronin kulkuväylä siinä

Täsmennys vielä maapallon napaisuuksiin tietystä suunnasta katsottuna. Jaoin sen 6 eri napaan. N-, S-, E-,W-,O- ja K- napaan. Ja nyt selitän tarkemmin ne navat. Ja se voidaan myös todistaa seuraavalla käytännön kokeella.

Sinne elektronin sisälle oli laitettu kuviteltu kuutio, jossa on 6 sivua ja jonka kahdessa vastakkaisessa kulmassa on N- navat ja sitten sen ristikkäisissä vastakulmissa on S-navat. ja piirretään yksi nuoli jakaen kuution yhden sivun keskeltä Ja nyt tuo kuutio asetetaan pohjoisnavalle. Ja sillä sivulla kulkevien lämpöelektronien liikkeet määräävät sen napaisuuden ja se on maapallon pinnasta sisäänpäin oleva sivu, joka on samanlainen myös ulos päin.

 Sitten käännetään kuutiota pohjoisnavalta 90 astetta että nuoli on päiväntasaajan suuntaan länteen päin ja se on sitten O-napa ja sen kuution sivun lämpöelektronien liikkeet taas määräävät sen napaisuuden mikä kuutiosivulla on silloin ulospäin maan pinnasta. Ja sitten käännetään kuutiota 90 astetta länteen päin päiväntasaajalle seuraavalle W-navalle, että nuoli osoittaa kulkusuuntaan  ja taas kuution sivun tilanne määrää sen napaisuuden ja nuoli on maapallosta ulos päin. Ja taas käännettään kuutiota 90 astetta  länteen päin samalla tavalla kuin edellisessä seuraavalle K- navalle ja taas kuution maapallosta ulospäin olevan sivun tilanne määrää sen navan napaisuuden ja nuoli on osoittamassa sitä.. Ja vielä kerta käännetään kuutiota 90 astetta edelleen ja asetetaan se E-navalle, että nuoli on ulospäin maapallon pinnasta ja osoittaa päiväntasaajan suuntaisesti O-napaa kohden ja käännetään vielä takaisin O-navalle mistä aloitettiin päiväntasaajan kiertäminen. Ja lopuksi käännettää kuutiota 90 astetta O-navalta etelänavalle.

Tuo edellisen kuutio kuvasi maapallon pinnasta napojen kohdalle pysäytettyä magneettikentän elektronia, että aina elektronissa on maapallon jokaista pintakohtaa kohti elektronin oma pintakohta ja se pyörii maapallon pinnan mukaisesti. Ja Maapallo pitää jakaa kuuteen päänapaan 90 asteen välein, koska myös päiväntasaajalta lähtevät magneettikentän elektronit kulkevat pallon toiselle puolelle.

Ja nyt täytyy asetaa toinen kuutio myös pohjoisnavalle ensimmäisen viereen, että nuolen kärki laitetaan vastakkata ensimmäisen kuution kanssa myös maapallon jokaiseen kuuteen napaan ensimmäisen kuution mukaisesti. Jälkimmäinen kuutio kuvastaa toista elektronia, joka kiertään toiselta puolelta maapalloa maapallon vastakkaiselle puolelle. Nyt elektronilla on kulkuväylä pohjoisen pallonpuoliskon vasemman puoleisesta nuolesta eteläisen pallonpuoliskon oikean puoleiseen nuoleen elektronin vastakkisita samanapaisuuksistaan johtuen. Täsmällinen napa jää noiden navoilla olevien kahden elektronin väliin.

Nuo kaksi elektronin kiertorataa on todellisuudessa yhtä kiertorataa, kun otetaan vielä huomioon, että kahdella atomilla on liitoskohdassa ristiin napalinjat, joka on tilanteessa, että on vain 2 atomia yhdessä, niin se toinenkin on samalla lailla, että sen sivuilla on elektronit ja nuo kaikki 4 elektronin kiertoväylää on todellisuudessa yhtä elektronin kiertoväylää ja silmukat tehdään atomien kiertäen. Magneetissa jokaisesta navasta tuleva elektronin kiertoväylä on todellisuudessa yhtä kiertoväylää ja silmukat tehdään atomien protoneissa ja magneetin ulkopuolella magneettikentässä.

Ja nuo elektronin napaisuutta kuvaavat kuution nuolet asetettiin atomin protonien aiheuttaman magneettisuuden takia samaan suuntaa. Yhtä maapallon napaa kohden voi elektronin magneettikentän kiertoreittejä voi olla vain kaksi, joista toinen kiertää täsämmällisen navan toiselta sivustalta ja päätyy täsmällisen navan toiselle puolelle, että elektronin pintanapaisuus säilyy oikeana magneettin nähden. Toinen elektronin kiertolinja lähtee edellisen vastakohtana toiselta puolelta magneettia. Magneetin jokaisessa kahden atomin välissä on oma napansa.

Ensimmäinen atomipari, josta magneetti on alkanut koostua märää magneetin napaisuuden ja kaikki elektronin asenot mageetin pintaan.   

Nyt voidaan piirtää magneettikenttä malli, jossa on elektronien kiertoradat magneettikentässä ja siinä pitää huomioida myös se, että elektroni pyörii erinlailla, riippuen, että mistä päin maapalloa se lähtee, että aina säilyy sama napaisuus tietylle maapallon navan kohdalle. Eli esimerkiksi, kun elektronit ylittävät vinottain eri kulmassa päiväntasaajan päiväntasaajaan, niin niiden pyörimisissä on eroa, että päiväntasaajan kohdalla käy aina. 

Revontulien koostumus

 Revontulet

Revontulien koostumuksesta näkyy olevan jukistettuja arvailuja eri julkaisuissa, joissa ei ole mitään mahdollista järkeistää pitemmälle tapahtuman kulkua. Todellisuus tulee siinä vaiheessa vasta esiin julkaisuissa, että ne purkautuvat magneettikenttään ylempiin kaasukerroksiin ja näkyy erinvärisinä riippuen mikä kaasu on kyseessä ja aiheuttaen häiriöitä magneettikenttään. Ja tuosta olen yhtämieltä.

Mutta kun puhuttaan elektroneista ja protoneista, että ne menisivät erinavoille, niin sitä pidän arvailuna jolle ei saa mitään ristiriidatonta selitelmää, kun kysytään yhtään kysymystä pitemmälle eteen tai taaksepäin asiaa.

Joten kerron oman näkemykseni ja sekin perustuu gravitaatioteoriassani olevaan asiaan.

Kun aurinkopilkkuja alkaa muodostua auringossa, niin syntyy staattista sähköä hankausessa jossa osallisena ovat auringonpilkut, jossa auringon magneettikentän elektronit onnistuvat ketjuuntumaan. Nuo staatisen sähkön ketjut eivät voi purkautua magneettikentän elektroneiden seassa jossa ei ole mitään alkuaineita, vaan ne kulkeutuvat magneettikentän elektroneiden seassa. Ja siihen kysymykseen, että miksi ne kulkeutuvat planeetan eri navoille, niin vastaan, että elektroniketjuja voi olla kahdenlaisia. Ja erona noille ketjuille on ainostaan se, että onko ketjujen ensimäisessä elektronissa kumpi napa edellä, niin se määrää, että kummalle planeetan puoliskolle elektroni ketjut kulkeutuvat

Musta aukko

                                                       Musta aukko

   

       Tämä osio on hypoteettista, mutta tuo aiemmin julkaisemani teoriani antaa ainakin yhden vaihtoehdon mustan aukon mahdollisesta koostumuksesta.

Ja se on, että musta aukko koostuisi teorian alemman tason aineesta magniitistä, jossa on painovoimaan verrattavaa voimaa. Mutta se vaikuttaisi suoraan elektroneihin ja protoneihin repien taivaankappaleita itseänsä kohti sen itse ollessa tarpeeksi massiivinen. Se myöskin antaisi teorian sen ns. uudesta alkuräjähdyksesta vaikka uudeksi galaksiksi, että sen aineen osa räjähtää lämpöön verrattavassa olevan ilmiön olosuhteessa, jota ilmiötä ei vielä nykytekniikalla voi havaita tai todeta.

Valo ei jakaantuisi siellä, koska siellä ei olisi elektroneita jakamassa sitä kuten "normaali" olosuhteessa  ja se selittäisi röntgensäteenkin pituuden muuttumisen. Valon lämpöelektronit voivat jäädä kiertämään mustan aukon magniitissä, jolloin jäisi valoa imevä vaikutelma.

Jos musta aukko olisi ns. pohjaton pieneyteen päin mennessä niin siinä ei olisi mitään veto- tai painovoimaa.

Musta aukko olisi aurinkoon siinä miellessä verrattavissa, että sieltä tulisi valoon ja lämpöön verrattavaa pienemmistä muuttumattomista elektroneista kostuvaa säteilyä. Tarvitsisi vain laitteen, joka voisi lämpökamearan lailla havaitsemaan tuon alemmantason säteilyn mikäli musta aukko koostuu nimenomaan magniitista

Fissio?

Fissio?

On esitetty, että se olisi ydinreaktiossa ja auringossa tapahtuvaa ytimen halkaisuja neutroneilla. Jokainen voi tehdä päätelmiä, että mitä tapahtuu auringossa pitemmän päälle, jos tuo fissio pitäsi paikkansa.

Aiemmin ensimmäiseesä jutussani ” Gavitaatio ja mageneettisuus” esittämääni teoriaani pohjautuen uskaltaisin väittää, että ydinreaktiossa käytetään hyväksi varauksensa menettäneitä elektroneja, missä ne aiheuttavat uraanin lukuisten elektronikiertoratojen seassa ”kahnausta” elektronien välillä, että kiertoradoillaan olevat elektronit alkavat menettää varaustansa ja alkaa ketjureaktio.

Auringossa ilmiö on toisenlainen. Pohdintani jälkeen ja perustuen siihen, että magneettisen pallon, tässä tapauksessa auringon,vapaat elektronit kulkevat pallon keskipisteen kautta ja kun on riittävän isosta magneettisesta pallosta kysymys, niin on elektroneilla tungosta ja tuo aihettaa ” kahnausta” elektronien välillä. Mutta ei kuitenkaan samalla tavoin atomin elektronin kiertoratojen välissä kuin ydinreaktiossa, joten se on ilman ketjureaktiota.

Maa palaneettakin on niin iso magneettinen pallo, että sen sisuksissa on sulaa ainesta, mutta en usko fissiota tapahtuvan sielläkään, vaan samoin kuin auringossa, mutta vapaiden gravitaatio elektronien tungos maan keskipistettä kohti mentäessä ei ole niin suuri kuin auringossa, vapaiden gravitaatioelektronien määrästä johtuen.

Aina on vaikea määrittää myös protonin osittaisen varauksen purun mahdollisuutta, mutta jos näin tapahtuisi, niin planeetta menettäisi vapaille gravitaatioelektroneille tärkeää protonin omaa magneettisuuttaan.