Gravitaatiosta
valoon
Etsin vastauksia kysymykseen painovoima jne. Ja
huomasin, että fysiikkaan on annettu erinlaisia termejä kaikelle mahdolliselle
ja tutkittuani ja pähkäillyttyäni asiaa tulin siihen tulokseen, että on annettu
samoille rakennuspalikoille eri ilmiöissä eri nimiä, kuten ioni jne.
Myöskin huomasin, että on joitain teorian alkuja, joita
ei voi järkevästi selittää millään tavalla, kuten wicipedian kvarkit, jossa ei
voi tulla mitään gravitaatioilmiötä, kun mennään asiassa syvemmälle. Myöskin
huomasin valonsäteen levittymisen ympäristöön mahdottomaksi sen piirtämisessä
aaltomaiseksi. Joten tulin alla olevaan tulokseen, josta tein teorian, jossa on
mukana tunnettuja faktojakin. Uskalisin antaa joillekkin tuntemattomille aineen
osille jopa latinankieliset nimet kuvaamaan niiden ominaisuutta. Ehkä joku
löytää teoriasta jonkin mahdottoman asian ja voin sen perusteella joko yrittää
oikoa asiaa tai muuttaa käsitystäni ja tunnustaa olevani väärässä.
Teoria
Aine koostuu elektroneista ja protoneista. Protonit ja
elektronit koostuvat hiukkasista ( kuin pienistä magneettikuulista). Ja
hiukkanen koostuu taas pienemmistä elektronin ja protonin muodostamasta
aineesta ja vapaista gravitaatio elektroneista. Ja aine ei koskaan katoa, kun
siirrytään pienempiin aineen osiin. Se vaan muuttuu pienemmiksi
elektroneiksi/protoneiksi ja hiukkasiksi vuoron perään magneettisen
gravitaation säilymisen vuoksi myös pienemmille hiukkasille.
Elektronin ja protonin erona on se, että elektronissa
hiukkasten aiheuttama vastakkaisten napojen napaisuus on sama N ja N, S ja S ja
protonissa ne ovat erilaiset N ja S. Napaisuuksista johtuen elektronit eivät
kasaudu toisiinsa kuten protonit..Elektronin hiukkasten elektronit eivät kierrä
elektronissa elektronin vastakkaiselle puolelle kuten protonissa, vaan
oletettavasti vain neljännes kierrosta, joten ne ovat uloimmillaan elektronista
eri kulmassa kuin protonissa ja ne eivät ole niin kaukana elektronin pinnasta
kuin protonissa, josta johtuen hiukkasten elektronit aiheuttavat elektronille
kiertoradan protoneihin.
Elektronin ja protonin uloimmat vastapuolien hiukkasten
napaisuudet määräävät elektronin ja protonin napaisuudet. Hiukkasen
vastanapaisuudet ovat N ja S. ja ne kasautuvat kahdella eri mallilla
elektroniksi ja protoniksi.
Elektronin protonia
kiertämisen mahdollistaa se, että elektroneilla on napaisuudestaan johtuen
toisiinsa sekä puoleensa vetävää, että hylkivää voimaa, jonka aiheuttavat
pienemmät elektronit, kun niiden kiertoreitti on sen muotoinen, että
kiertoreiteillään olevien elektronien napaisuudet on napaisuuksiltaan sekä
vetävää, että hylkivää toisen elektronin kiertoradallaan oleviin pienempiin elektroneihin nähden kiertokaaren eri kohdassa. Protoniin elektronilla on sama ilmiö, mutta
protonissa pienemmän elektronin kiertoreitti on suurempi. Tuo sama ilmiö varmistaa elektronin ja
protonin välisen etäisyyden. Ja varsinaisen kierron aiheuttaa se, että
pienemmät elektronit liikkuvat sekä elektronin, että protonin omien napaisuuksien
välillä.
Elektronit voidaan ketjuunnuttaa
elektronimagneettivuossa tapahtuvassa johdinsilmukan pyörinnällä, muuttamalla
johtimessa olevia vapaiden elektronien asentoa vuoron perään magneettivuossa
kulkeviin elektroneihin nähden, jolloin johtimeen tulevien elektronien
napaisuus on sopiva elektronien kesken N ja N, S ja S, ja N ja N jne., että ne
voivat jonoutua. ( dynaaminen sähkö ). Tai hankaamalla kääntelemällä (
staattinen sähkö ).
Hiukkanen on samankaltainen kuin tavallinen
magneettikuula. Aine voi olla erikoinen, koska elektronin ja protonien
hiukkasten aineen koostumusta ei tiedä tarkalleen, että millaista se on, mutta
se aine on ominaisuuksiltaan samankaltaista kuin mitä kestomagneetissa, mutta
sen atomit kiteytyy samankokoisiksi pyöreiksi pallomaisiksi hiukkaseksi.
Painovoima on planeettaa kohti tulevien magneettikentän
vapaiden gravitaatio elektronien nopeuden erotus planeetasta lähtevien vapaiden
gravitaatio elektronien nopeuteen nähden. Esimerkiksi maan painovoima on:
elektroni kulkee maan halkaisijan lävitse 12735 kilometriä samassa ajassa kuin
elektroni kiertää maan avaruudessa noin 137160 kilometriä ( avaruudessa
kiertävään matkaan vaikuttaa elektronin lähtöpaikka, että lähteekö se
päiväntasaajalta vai navalta, koska päiväntasaajalta lähtiessä se lähtee
hakeutumaan vastanapaansa pyörimissuuntaan vastaan ja tekee lyhyemmän
kierroksen), nopeuksien synnyttämän eron painovoima on 9,80665m/s².
Painovoimassa vapaat planeetan magneettikentän elektronit syrjäyttävät atomeissa
olevan uloimman elektronin ( Newtonin kehto yhdellä kuulalla ), jonka molempiin
suuntiin kulkevien elektronien nopeuksien erotus on painovoimaa.
Eli on painovoima missä elektroni syrjäyttää atomin
uloimman elektronin. Ja
sitten on elektronien ja protonien kesken oleva magneettinen gravitaatio, missä vaikuttaa elektronien
ja protonien hiukkasten magneettinapaisuudet magneettisen gravitaation, se ei ole
painovoimaa .
sitten on elektronien ja protonien kesken oleva magneettinen gravitaatio, missä vaikuttaa elektronien
ja protonien hiukkasten magneettinapaisuudet magneettisen gravitaation, se ei ole
painovoimaa .
Protonien ja
elektronin hiukkasten aineessa on
pienempien elektronien syrjäyttäminen vapaalla elektronilla ja se on taas
verrattavissa painovoimaan.
pienempien elektronien syrjäyttäminen vapaalla elektronilla ja se on taas
verrattavissa painovoimaan.
Magneetissa atomien elektronien kiertoradat ovat järjestäytyneet
niin, että magneetin atomien protonien ( ja sen kasautuvien hiukkasten )
magneettikenttä on avautunut elektronien kiertoradoillaan
tekemästä eristyksestä niin, että sen vaikutuksen alaisena vapaa
elektroni kulkee magneetin navasta N S:ään ja myös toisin päin. Tuo kuvastaa
hyvin protonin kasautuvanhiukkasen aineen magneettisuuden voimakkuutta suhteessa
hiukkasen kokoon ja se on hurja.
Todisteena elektronin vastakkaisista samanapaisuuksista
on esimerkkinä sähköilmiö, että ketjuuntuneena sen elektronien napaisuudet ovat
elektroni kerrallaan N ja N , S ja S, N ja N, S ja S jne. Staattisessa
sähkössä käännetään mekaanisesti hankaamalla elektroniketjuksi tai dynaamisessa
sähkössä käännetään johdinsilmukkaa, joka kerää elektronit magneettivuosta
vuoron perään molemmilta puolilta magneettivuossa käännettävään
johdinsilmukkaan. Ja elektroniketju on sellainen napaisuuksista johtuen, että
se yrittää purkautua. Ja vastakkaisista samanapaisuuksista johtuen ne eivät
kasaudu keskenään.
Ja protonien vastakkaisista erinapaisuuksista todisteena mainitsen, että niiden täytyy kasautua kuin magneettikuulat, jolla on vastakkaisina napoina N- ja S-napa, jotta atomin ytimen muodostuminen on mahdollista.
Ja elektronien vaikutuksena gravitaatioon todisteena on, kun planeetan vastakkaisten napojen vapaat gravitaatioelektronit ovat kiertoreitillään samalla tasolla planeetan pinnasta, niin painovoima loppuu ja alkaa planeetan kiertoradat.
Ja todisteena, että aina pienempään aineeseen mentäessä sama kaava ( protonit, elektronit, hiukkaset, niiden protonit, elektronit ja hiukkaset jne.) jatkuu äärettömästi pienemmäksi on se, että aineilla on aina oma magneettinen gravitaatiovoima jokaisella aineen osasella ja sen syntymiseksi vaaditaan aina pienemmät elektronit ja protonit.
Ja protonien vastakkaisista erinapaisuuksista todisteena mainitsen, että niiden täytyy kasautua kuin magneettikuulat, jolla on vastakkaisina napoina N- ja S-napa, jotta atomin ytimen muodostuminen on mahdollista.
Ja elektronien vaikutuksena gravitaatioon todisteena on, kun planeetan vastakkaisten napojen vapaat gravitaatioelektronit ovat kiertoreitillään samalla tasolla planeetan pinnasta, niin painovoima loppuu ja alkaa planeetan kiertoradat.
Ja todisteena, että aina pienempään aineeseen mentäessä sama kaava ( protonit, elektronit, hiukkaset, niiden protonit, elektronit ja hiukkaset jne.) jatkuu äärettömästi pienemmäksi on se, että aineilla on aina oma magneettinen gravitaatiovoima jokaisella aineen osasella ja sen syntymiseksi vaaditaan aina pienemmät elektronit ja protonit.
Kasautuvat hiukkaset ja
aine
Minä annoin protonien ja
elektronien hiukkasten aineelle latinankielisen nimen, joka kiteytyy
samankokoisiksi hiukkasiksi, Aequalis magnetica
Saman suuruinen= aequalis , Magneettinen = magnetica
Suomeksi se on " Magniitti".
Saman suuruinen= aequalis , Magneettinen = magnetica
Suomeksi se on " Magniitti".
Sitten annoin
Magniitin " atomille " oman nimityksen latinaksi "
Crystallized in pila" = kiteytyy palloksi. Ja suomeksi sitä voi sanoa vaikka
" Krispila".
Crystallized in pila" = kiteytyy palloksi. Ja suomeksi sitä voi sanoa vaikka
" Krispila".
Ja sitten annoin
elektronin ja protonin hiukkasille nimen latinaksi "
Cumulatius particula" ja se suoraan käännettynä suomeksi on " kasautuva
hiukkanen". Ja tuon kasautuvan hiukkasen napaisuus on N ja S ja se
napaisuus määrää elektronin ja protonin vastanapaisuudet, kun ne kasautuvat
kahta eri tietä.
Cumulatius particula" ja se suoraan käännettynä suomeksi on " kasautuva
hiukkanen". Ja tuon kasautuvan hiukkasen napaisuus on N ja S ja se
napaisuus määrää elektronin ja protonin vastanapaisuudet, kun ne kasautuvat
kahta eri tietä.
Vielä lyhyesti kaikki.
Magniitti on magneettimainen aine, jonka ""atomit" Krispilat kiteytyy
pallomaisiksi kasautuviksi hiukkasiksi, jotka taas kasautuvat elektroniksi
ja protoniksi.
Magniitti on magneettimainen aine, jonka ""atomit" Krispilat kiteytyy
pallomaisiksi kasautuviksi hiukkasiksi, jotka taas kasautuvat elektroniksi
ja protoniksi.
Lämpöelektronit ja protonit ja niiden aine
Alkuaineita alemmalla tasolla olevan
aineen Magniitin elektronin latinankielinen nimi on” Aestus Electron ” ja
suomalainen nimi on ”Lämpöelektroni” se
tulee latinankielen sanasta Aestus = Lämpö, koska niiden ketjut on lämpöä ja
valoa
Magniitin protonin latinankielinen nimi
on ”ordo proton” ja suomeksi se on ” ordoroni” ja se tulee latinankielisestä
nimestä Ordo= järjestys
Seuraavaksi alemman tason aineen
latinankielinen nimi ”Perpetua
magnetica” . Ja sen elektronin latinankielinen nimi on ”
Perpetua Electron” Ja sen aineen protonin nimi latinaksi ”
perpetua proton” . Ne tulevat
latinankielen sanasta perpetua= vakio ( muuttumaton).
Lämpöelektronit
Lämpöelektronien ketjun ( jonon, säteen)
pituus määrää valon värin myös näkymättömien.
Ja nuo säteet syntyvät eri atomien protonien välisen kitkan seurauksena
( voi olla mukana myös elektronit ), joka tapahtuu mm. esimerkiksiksi auringossa, hiilen ja hapen yhtymisenä (
tuli) tai sähköjohtimessa elektroniketjun kulkiessa siinä, jne., jossa
lämpöelektronit kiinnittyy toisiinsa ketjuksi tai säteeksi.
Lämpöelektronit, jotka ketjuuntuvat jo
pienemmän kitkan seurauksena ovat lyhytsäteisempiä ja suuremmissa kitkoissa lämpöelektronit ketjuuntuvat myös pitkäsäteisemmiksi ( valo
).
Osa lämpöelektroniketjusta pääsee atomin
ydintä kiertävien elektroneiden peilauksesta läpi protonien ja sitä kiertävien
elektroneiden väliin elektronien kaareva, pyörivä kiertoliike ja kiertoratojen
moniulotteisuus huomioiden.( lyhyemmät lämpöelektroniketjut poistuvat atomista helpommin kuin pitemmät
lämpöelektroniketjut, mutta ne ovat erilaiset eri alkuainella).
Lämpöelektroniketjun lisäyksenä atomissa tapahtuu ns. lämpö
laajenemien. Ylimääräiset
lämpöelektroniketjut hidastavat elektronin kulkua ( se on häiriötekijä
elektronin ja protonien välillä). ( suprajohteen
käyttäytyminen). Lämpöelektroniketjut on kuin paine atomin ytimen ja sitä
kiertävien elektronien välissä, joka yrittää tasaantua atomin ympärillä oleviin
muihin alkuaineiden atomeihin.
Lämpöelektroniketjut voi havaita infrapunasäteilynä aineen pinnalta.
Atomia kiertävien elektronien kiertonopeuden hidastuessa lämmön
seurauksena voi atomista poistua pitempiä lämpöelektroniketjuja ja se näkyy
valona. ( punainen väri, kun lämmitetään rautaa ja keltainen vielä korkeamassa
lämpötilassa .)
Valon peilaaminen elektronista perustuu lämpöelektronin napaisuuksiin
ja perspektiivikin on tuota ilmiötä.
Vapaita elektronia on ympärillä avaruutta myöten ja niillä pyrkii
olemaan tasainen väli toisiinsa.
Teoriaani ei millään sovellu valon
aaltomaisuuden muoto, mutta myöskään aaltomaisuutta ei voi selittää, että kuinka
sellainen valo levittyy päinvastoin perspektiiviä, mutta säteen voi sillä, että
elektronit peilaa sädettä jakaen sitä.
Ja valon aaltomaisuuden päätelmä on tehty
Youngin kaksoisrakokokeella http://fi.wikipedia.org/wiki/Youngin_kaksoisrakokoe . Mutta tuo sädeteoria menee myös
tuon kokeen sisälle.
Lämpöelektronien säteet eivät ole aaltoa vaan pikemminkin pulsseja.
Oma komentti
VastaaPoistaKasautuvasta hiukkasesta on maininta teoriassani, että se on pallomainen ja se voi olla sinänsä hivenen harhaan johtavakin, kun se voi sisältää särmikkyyttäkin, kun krispilat kiteytyvät.
Ainakin yksi ero on kasautuvalla hiukksella ja magneettikuulalla ja se on, että kasautuvassa hiukkasessa magneettisuus on täydellistä verrattuna magneettikuulaan.
Mainitsin teoriassani myös, että protonilla ja elektronilla on kaksi erinlaista kasautumismallia. Niin yhtenä variaationa voidaan esittää,että kun niitä aletaan kasaamaan magneettikuulilla mahdollisimman tiiviisti palloa, jotka ovat vain samantapaisia kuin kasautuvat hiukkaset. Ensin laitetaan kolme magneettikuulaa yhteen ja sitten kuulien keskelle asetetaan neljäs kuula, niin toiselle puolelle keskelle voi asettaa viidennen kuulan joko navoiltaan samansuuntaisesti neljännen kuulan kanssa tai sitten napaisuudeltaan eri asentoon, jolloin molemmissa vaihtoehdoissa syntyy napaisuuksiltaan erinlaiset alut.
Mutta jos elektronit ja protonit ovat aina olleet, niin niiden ei tarvitse kasautua uudestaan, niin ei tarvitsisi lähteä alkua etsimään, kun kaikki jatkuu äärettömästi pienempään suuntaan. Mutta se musta-aukko on se mysteeri, jossa elektronit ja protonit voisivat kasautua kasautuvista hiukkasista samansuuruisiksi palloiksi lukumääriltään todennäköisyydellä 50/50, jos jokin niitä muokkaa sen verran paineen alla, että niillä on oikea koko. Jos yksi räjähtää, niin sen joskus täytyy kasaantua uudestaan tai jatkumoa ei ole.
Olen pohtinut samoja asioita pyhien avustuksella. Olen päätynyt samoihin seikkoihin monin paikoin. Tänään päädyin siihen, että lämpöelektronit eli magneettiset monopolit (kts. Wikipedia) pysyvät kasassa jonkinlaisen hilarakenteen välityksellä. Jotenkin tuohon hilaan liittyvät myös ehkä neutriinot. Enemmän olen kyllä miettinyt kvarkkeja Tiede-lehden foorumilla. http://www.tiede.fi/keskustelut/kemia-fysiikka-ja-matematiikka-f3/kaiken-teoria-mita-kvarkkien-sisalla-on-t57946.html
VastaaPoistaKiitos tuosta kirjoituksesta neutroni/positroni, joka avasi minulle paljon sähkömagnetismia kun Wikipediassa asiaa tutkin.
Voitko kuvailla tarkemmin tuota hilarakennetta? Itse päädyin siihen, että ei ole muuta mahdollisuutta magneettisten monopolien kasassa pysymiseen kuin magneettinen ilmiö, muuten yhtälöt eivät tule täsmäämään.
PoistaEi mulla itselläni ole mitään teoriaa hilarakenteesta tai kiderakenteesta; sain vain sanan mieleeni ja sitten jo Googlen avulla päädyinkin tälle sivulle ja huomasin teidän tietävän siitä jotakin.
VastaaPoistaOlen miettinyt tuota käyttämäänne sanayhdistelmää " magneettiset monopolit" ja se todella hyvä sanayhdistelmä kuvaamaan koko konaisuutta. Kiitos rohkeudestanne kommentoida ja keskustelu on aina tervetullutta.
PoistaLukijat, oletteko miettineet, että kuinka magneettista palloa kiertävät elektronit lävistävät kierrettävän aineen? En löydä muuta vaihtoehtoa kuin, että kiertävä elektroni syrjäyttää kierrettävässä aineessa atomin uloimman elektronin jääden itse syrjäytetyn elektronin tilalle. Eikö tuo jo todista tuon edeltävän gravitaatioteorian puolesta. Jos huomaatte jonkun toisen mahdollisuuden, niin vastatkaa tähän.
VastaaPoistaTässä on toinen tapa elektronilla lävistää materiaalia, mutta se ei ole gravitaatiota.
Poistahttp://aarettomat.blogspot.fi/2014/03/magneettikentta-ja-elektronin.html
Käytin tuossa edellisessä teoriassa "gravitaatio nimitystä" myös magneettisista ilmiöistä, kun sitä on yleisesti käytetty niistä voimista myös eletronin ja protonin välillä, mutta se on väärin, koska gravitaatio on vain painovoimaa. Mangneettisessa ilmiössä on sekä vetävää, että hylkivää voimaa ja niistä voi käyttää latinankielstä tulevaa nimeä, vetävä = trahunt eli trahuntaatio ja hylkivä = rejectio eli rejectaatio. Elektronin ja protonin välillä on jatkuvasti sekä trahuntaatio, että rejectaatio. Elektronien kesken on myös molempia riippuen niiden keskinäisestä asennosta toisiinsa nähden, mutta silloin se on vaan tartunta toisiinsa ( ei synny kiertoa elektonin lämpöelektronien kiertomatkasta johtuen. On vain vetävä ja hylkivä voima samanaikaisesti ), sama on pienemmissä lämpöelektroneissa ja äärettömyyksiin piempään elektroneihin mentäessä.
VastaaPoistaMagneeteissa, jotka ovat napaisuudeltaa päinvastaiset, niin niiden elektronit jotka lähtevät navoistaan ovat molempien magneettien trahuntaation piirissä ja syntyy vetovoima magneettien välille, joka johtuu molempien magneettien magniitin lämpöelektronien tartunnan vaikutuksesta elektronin lämpöelektroneihin, jotka kiertävät magniitissä.
Tarkennan vielä elektronien tartuntaa toisiinsa. Kun elektronissa lämpöelektroni kulkee S-navasta N-napaan niin sen kaari on matala, koska se kulkee vain neljänneskierroksen. Matalan kierroksen alun jälkeen ( ehkä noin kolmasosa kierroksen kaaresta) lämpöelektronin napaisuus on kaareen ulospäin katsottuna samanlainen kuin siihen tarttuvan toisenkin elektronin kaaren alussa kulkevan lämpöelektronin eli siinä rejectaatio. Ja puolivälissä kaarta molempien elektronien lämpöelektronien napaisuus on erillainen ja silloin on elektronien lämpöelektronit ovat trahuntaation piirissä. Eli elektronissa navoissa kulkevien lämpöelektronien kaaren puoliväli määrää elektronin todellisen tartuntanapaisuuden toiseen elektroniin nähden.
PoistaElektronin lämpöelektroneilla on aina protonin lämpöelektroniehin nähden on trahuntaatio ja rejectaatio. Ja lämpöelektronien tartunnan ja protonin napojenvälin kaarta kiertävän lämpöelektronien liikkeen takia elektroni kiertää protonia ja aina on elektronilla tartunta protoniin, jos sitä ei ole eristetty toisilla elektroneilla tai välimatkalla.
Molemmat voimat sekä rejectaatio, että trahuntaatio kumpuavat äärettömästä pienuudesta, jonka lajin määrää aina pienemmät elektronit napaisuuksillaan, joiden liikkeen voimat tulevat aina pienemmistä mangneettisista aineista.Ja koko maailmankaikkeuden kappaleiden liikkeet johtuvat noista voimista, joita elektronit välittävät. Aina seuraaviin pienempiin aine osiin mentäessä ne vievät oasan tyhjästä tilasta, jotta seuraavaksi pienemmille aineosille jää taas osa jäljelle jäävästä tyhjästä tilasta, niin kaikki sopii olemaan.
Elektronin tartunnan toiseen elektroniin lisäksi on toinenkin tilanne, jossa napaisuudet ovat vastakkain samanlaiset, niin elektronien välillä on samanapaisina hylkivävoima eli rejectaatio. Ja siinä elektronin napojen välillä kulkevilla lämpöelektroneilla kaaren puoli välissä hylkivä voima eli rejectaatio ja noin kolmasosan lämpöelektronien kulkukaaresta vetävävoima eli trahuntaatio. Ja tuo tarkoittaa, että elektronit hylkivät toisiaan, mutta kun saadaan elektronit riittävän lähelle toisiaan niin lämpöelektroneilla on hylkivä voima elktronissa lämpöelektronien kulkukaaren keskiosassa, mutta vetävää voimaa on kahdessa kohtaa niin vetävä voima on suurempi ja elektronit ketjuuntuu. Ja tämä tilanne on sähköilmiössä olevilla elektroniketjuilla jotka purkautuvat alkuaineiden sekaan, kun ketjujen elektroniketjut hajottavat toisensa vetävillä / hylkivillä voimillaan vastakkaisten elektroniketjujen kohdatessa.
VastaaPoistaYksi asia pitää vielä huomioida elektronin ja protonin välillä. Elektronilla kun on vastakkainen samanapaisuus, niin se tarkoittaa sitä, että elektronilla vähemmän päänapojen välissä olevia napoja kuin protonilla, joka tarkoittaa, että protonilla on elektroniin nähden elektronin kääntämiseen tulevaa voimaa, kun voima ei kohdistu ihan suoraan. Puhumalla magneetin navoista on helpompi ymmärtää asia, mutta se ei ole oikein, kun ne ovat vain elektroneille sopivia kulkuväyliä.
VastaaPoistaElektronien tekemät magneettikentät ovat piirretty nykyisissä julkaisuissa puutteellisina. Magneettikentän muoto on päätelty magneetin ympärille asettuneen rautajauheen kuvioinnin muodosta, mutta tuo kuvioinnin muoto on vain kaksiulotteinen. Jos kuviointi saataisiin kolmiulotteisieksi niin huomattaisiin, että lähellä päiväntasaajaa ei elektroni hyppää vain päiväntasaajan yli toiselle puolelle vaan se kiertää ihan pallon päinvastaiselle puolelle eri puolelle päiväntasaajaa. Kaksiulottesessa kuviossa ei voi rautajauheella näkyä kuin kierroksen alku ja loppu mutkan muotoa yhdestä suunnasta.
Tämä on tuottanut paljon päänvaivaa, koska on monen alueen kaikkiin julkaisuihin ja oppikirjoja myöten on piirretty magneettikentän viivoja magneettiin ja planeettoihin harhaanjohtavasti nimikkeellä magneettikenttä. Nuo viivat eivät kerro magneettikenttää vaan sen, että magneettikentässä kiertävät elektronit ovat elektronin vastapuolilta samanapaisia ja ne kiertävät magneettikentässä aina niin, että elektronien tietty napa on aina saman suuntaisesti magneetin pintaan nähden, kun otetaan magneetista tietty pistemmäinen sektori magneetista ulos päin.
VastaaPoistaVoidaan piirtää magneettikentää kiertävä elektroni magneetin ympärille tarvitsematta tietää etäisyyttä magneetista niin, että elektronin magneettiin ja magneetista ulospäin olevat navat on ilmoitettu ( päänapojen väli myös) ja huomiodaan myös se elektronin asento on magneetin napaa kohden menevällä elektronissa on niin, että lähestyttävää napaa nähden elektronilla on päinvastainen napa sekä edessä, että takana kiertosuunnassa. Niin huomataan, että kaikkien magneetin puolikkaiden suunnat täytyy olla oikeat magneettien ollessa pelkästään trahuntaatiossa ( vetovoimassa). Tuolloin magneettia kiertävät elektronit ovat juuri oikeassa asennossa myös toisen magneetin magneettikenttään nähden, että elektronilla on lähestymisen voima molempiin magneetteihin.
Magneettikentässä liikkuvien elektronien kiertoradoista voidaan päätellä jotain esimerkiksi maata kiertävistä sateliiteista. Minun nähdäkseni niillä on tartuntaa magneettikentässä kiertäviin elektroneihin ja nuo elektronien kiertoradat voivat mennä ristikkäin, josta johtuen sateliitti siirtyy tietyn magneettikentän elektronien kiertoradan piiristä toiseen ja sateliitti ei kulje täyttä kierrosta maan ympäri vain yhden magneettikentän elektronien kiertorataa mukaillen, kun sateliitin kulkusuunnassa on mutkittelevaa liikettä.
PoistaElektroniin vastakkaisiin samanapaisuuksiin voi tehdä tarkennuksen. Jos otetaan pallo ja sen sisälle laitetaan kuutio ja päänavat S ja N ovat kuution ristikkäiset nurkat niin huomataan, että samanlainen napa ei ole ihan pallon vastakkisella puolella puolella pallon keskilinjan suhteen. Molemmat S-navat ovat yhtä kaukana molemmista S- navoista. Vain tällä tavalla voi löytyä elektroniin aina 2 samanlaista napaa.
VastaaPoistaNoita edellä mainittuja napoja ei voida pitää kuitenkaan napoina vaan lämpöelektroneiden kulkuväylinä. Ja kun lämpöelektronit kulkevat N-navasta S-napaan ja toisella puolella peilikuvana, niin noiden lämpöelektroneiden kaaren puoliväli määrää elektronin todellisen napaisuuden ja samanlaiset navat tulevat täsmälleen päinvastaisille puolille elektronia. Eli vaikuttava samanapaisuus on täsmälleen elektronin vastakkaisilla puolilla myös keskilinjan suhteen.
Magneettikenttää kun ajatellaan ja tiedetään sitä kiertävän elektronin napaisuus, niin magneetti voidaan aina jakaa kahteen puolikkaaseen.
VastaaPoistaKun otetaan yksi magneettikentässä kiertävä elketroni ja pysäytetään päiväntasaajan kohdalle sen kulkeminen etelänavan ja pohjoisnavan väliä ja annetaan sen elektronille pallon pintoja kuvaamaan vastakkaiset navat O- ja K- navat, sekä E-ja W-navat, jotka ovat myös toisilleen vastakkaiset navat Aikavyöhykkeen nolla tunnin kohdalla elektronin pallosta ulospäin oleva napa on O ja aikavyöhykettä katsotaan seuraavaksi 6 tunnin kohdalta eli on pyöräytetty palloa neljänneskierrosta niin on myös käännetty päiväntasaajalle pysäytettyä elektronia neljännes kierrosta ja silloin elktronissa on W-napa ulospäin. Sitten, kun elektronia katsotaan 12 tunnin kohdalta päiväntasaajaa on K-napa elektronissa ulospäin Ja 18 tunnin aikavyöhykkeen kohdalla elektronista on E- napa ulospäin.
Koska elektronissa on yksi välinapa aina vähemmän kuin magneetin protonissa elektronin samanapaisuudesta johtuen, niin tuo väli tulee siinä kuvaan mukaan, että silloin on elektronilla mahdollisuus kulkea pohjoisnavan ja etelänavan väli toiseen suuntaa kuin edellä mainituissa aikavyöhykkeissä kuitenkin niin, että sen navat ovat samalla tavalla ulos päin. Kaikki on oikeasta ajoituksesta kiinni.
Ja jos elektroni pysäytettään pohjoisnavan päällä niin siellä elektronista ulospäin on N-napa ja etelänavalla S-napa.
Päiväntasaajalta kulkevalla elektronilla on myös aina sama napa ulospäin samalla kohtaa aikavyöhykettä kuin oli pohjois- ja etelänavan väliä kulkevalla elektronilla pysäytettynä päiväntasaajalle riippumatta etäisyydestä palloon. Ja sama pätee kaikille magneettikentässä liikkuville elektroneille samalla kohtaa katsottuna magneetin pinnasta.
Magneettikentässä kulkeva elektroni myös pyörii elektronin kulkusuuntaan nähden, että aina säilyy ylöspäin oleva napaisuus samanlaisena tietylle kohtaa magneetin pinnasta päin katsottuna. Pitää muistaa se, että navat eivät vedä elektroneita vaan lämpöelektronit välittävät napaisuuksillaan voimaa elektroneihin, jotta ne pysyvät kulkuväylillään. E-,W-,O-ja K-navat ovat kuin N- ja S-navat riippuen mistä päin katsoo. Siinä on kaikki magneettipallon 6 puolta johon päänapa voi osua, jos pidetään yhtäkään napaa päänapana.
Jos ajatellaan vain yhtä elektronia magneettikentässä, joka lähteen pohjoisnavalta etelänapaa kohti, niin se pyörii alkuun hitaammin, kun sen etäisyys kasvaa magneetista, että säilyy sama elektronin pinta aina magneettiin nähden kuin sitten, kun se on päiväntasaajan kohdalla, jossa vaihtuu magneetin pinta elektroniin nähden nopeimmasti ja siellä on elektronin kulkunopeuskin nopeimmillaan ja siinä elektroni on kauimpana myös magneetista.
VastaaPoistaPohjoisnavan ja etelänavan väliä magneettikentässä kulkevan elektronin kulkulinja ei ole ihan suora täsmällisten napojen välille piirrtyn viivan suhteen, koska se kulkee elektoninkulkuväylää pitkin. Jos taas katsotaan yksittäistä elektronia niin se lähtee täsmällisen pohjoisnavan sivulta päätyen täsmällisen etelänavannavan toisenpuolen sivulle eli aivan magneetin päinvastaiselle puolelle. Täsmällinen napa on noiden täsmällisten napojen sivuilta lähtevien elektroneiden väli ja se täsmällinen napa vaatii vähintään 2 atomia olemaan yhdessä, jossa atomit keskenään vaihtavat elketroneita, atomeja erottavan navan atomin omalta puolelta navan toiselle puolelle ja vielä toisen atomin alapuolelle, jos lähtö tapahtuu atomien yläpuolelta.
Tämä kommentti siirrettiin omaan osioon " magneettikenttä ja elektronin kulku siinä" Liian siiren kokonsa vuoksi.
VastaaPoista